Mietteitä treenimotivaatiosta

Innostuin vielä pohtimaan motivaation merkitystä ja omaa motivaatiotani tätä bikini fitness -projektia kohtaan sen seurauksena, että aina tasasin väliajoin joku kysyy, mikä sai mut lähtemään tällaiseen. 

Vaikka fitnessympyrät oli jollain lailla esimerkiksi aiempien töitteni kautta tuttuja, lähdin koko hommaan mukaan sen kummemmin syvällä pelissä kuitenkaan olematta - en siis ole se, joka on jo vuosia lukenut kaikki bikini fitness -blogit läpi, tietää jokaisen kilpakumppaninsa nimen tai kasvot tai edes bikini fitneksen tarkkoja sääntöjä. Vähän noloa tunnustaa, mutta joo, viimeinenkin kohta pitää paikkansa.

Mikä sitten motivoi treenaamiseen? Kokonaisvaltaisesti hyvä olo, joka säteilee jokaiselle elämän osa-alueelle aina parisuhteesta työhön. Tää on mun juttu, rakastan tätä ja tämä antaa mulle energiaa kaikkeen muuhun mitä teen. Elän mieluummin täysillä, energisenä ja onnellisena kuin siten, että teen juttuja puoliteholla vain siksi, että joku muu odottaa mun tekevän valintani toisin (jotain tälläistä muuten varmaan hain blogin nimeäkin miettiessäni).

Kisata aion siksi, että treenaan joka tapauksessa ja kova tavoite motivoi mua. Vaikka se tuntuukin hassulta, en treenaa vain kisoja varten. Kisat kyllä motivoivat tekemään töitä, koska tavoitteet konkretisoituvat ja tulevat tietyllä lailla mitattaviksi. Mä oon kuitenkin elänyt näillä elämäntavoilla jo niin monia vuosia, etten voi sanoa elämäni hirveästi muuttuneen tämän proggiksen myötä. Eväät on kulkeneet töihin mukaan ennenkin, salilla on väännetty rautaa jo vuosia hirveellä innolla ja tsempillä jne. Tarkempaa kaikki toki nyt valmentajan silmien alla taas ollessa on, mutta kun ei siitä tee ongelmaa, se ei ole millään tavalla ongelma. Lähinnä se on ollu vaan mielenkiintosta ja tehny koko hommasta astetta analyyttisempaa.

Asenteesta kaikki kuitenkin lähtee, ja jos se on kunnossa, kaikki maistuu paremmalle (muukin kuin ruoka, heh ;P)! Ok, mulla on eväsboksit laukussa aina mukana, mutta voin ihan yhtä hyvin nauttia sen safkani hyvässä seurassa ja iloisella mielellä - kukaan ei pakota mua syömään omasta, riisiä ja kanaa sisältävästä purnukastani yksin jossain taukohuoneen nurkassa. Se, että olen itse tehnyt ruokani, ei missään tapauksessa ole uhraus. Hyvä ruoka yleisesti on satsaus hyvään fiilikseen pitkällä tähtäimellä.

Monessa eri urheilulajissa niin ikään kilpailleen pikkusiskoni kanssa mietittiin myös meidän kummankin motivoitumista urheiluun ja treenaamiseen. Onkohan se sukuvika, että halu tehdä on kova, eikä treeneihin menoa ole pikkulapsenakaan kyseenalaistettu vaan sinne on lähdetty innolla aina, treenipäiväkirjat pidetty ajan tasalla ja tavoitteet olleet kiikarissa? Muistan, kun ratsastusvalmentaja kysyi multa joskus ikuisuus sitten isoihin kisoihin valmistautuessani, olenko valmis sitten varmasti tekemään ihan älyttömän määrän töitä ja viettämään kaikki kauniit kesäiset päivät hikisenä ja likaisena tallilla kisoihin valmistautuen... Nyökyttelin vain päätäni vaikka sisälläni kiljuin villisti, että tottakai olen, mitään muuta en yhtä paljon haluakkaan! :D Ja niin sitä sitten treenattiin, ja aivan yhtä arvokkaita päiviä kuin se iso kisapäivä, olivat ne jokainen hikinen treenin ja kivojen kavereiden kanssa vietetty päivä ennen itse kisaa.

Kyllä mä senkin ymmärrän, että monesta tää voi kuulostaa joltain, joka on vaan niin kaukana omasta persoonasta, elämäntilanteesta, preferensseistä... Motivaatiota elämäntapamuutokseen voi olla vaikea löytää, jos ja kun muutokset energiatasoissa ei näy yhdessä yössä. Kaikki se on pitkäjänteisen, suunnitelmallisen, mutta hyvällä fiiliksellä tehdyn työn tulosta, ja jokainen, joka elää terveellisesti omasta tahdostaan, tietää sen fiiliksen josta puhun. Pieniä askelia ottaen, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä kasvattaen ja omaa asennetta sparraten hyvä tulee. Lupaan, että näistä hommista on kuulkaa apua elämässä ihan siellä salin ulkopuolellakin!

Sen sijaan, että aloit nyt miettiä, mistä kaikesta joudut luopumaan, kun raivaat kalenterista tilaa tunnin treenille joka päivä ja opit tasapainottelemaan hyvää oloa tuovat ruokavalion kanssa, keskity siihen mitä kaikkea ihanaa voit tehdä! Ja miten iloisena, energisenä ja täydellä draivilla voit sen tehdä kun et kuormita kroppaasi huonoilla jutuilla vaan annat sille positiivista ärsykettä jatkuvasti.

Treenaaminen, ruokavalio, elämäntavat...ne eivät missään nimessä ole koko elämä tai sen tärkein sisältö - ne ovat kaikki vain osa elämää, työkaluja kohti onnellisempaa ja elämäniloisempaa SINÄÄ. Miksi jättäisit ne käyttämättä, kun sinulla on vapaus valita?